Aktiivinen vai passiivinen rahasto? SPIVA-tutkimus kertoo vastauksen
Sijoitusmaailman yksi kestoaiheista on kiista aktiivisten ja passiivisten rahastojen paremmuudesta. Kilpailun pisteenlaskijana on yli 20 vuoden ajan toiminut yhdysvaltalainen SPIVA-raportti. Tutkimuksen tulos on vuosi toisensa jälkeen sama: aktiiviset rahastot eivät voita indeksiä pitkällä aikavälillä.
Mikä on SPIVA-tutkimus?
SPIVA-tutkimus, eli S&P Indices Versus Active, on S&P Dow Jones Indices -yhtiön puolivuosittain julkaisema raportti, jossa tarkastellaan aktiivisten salkunhoitajien suoriutumista S&P-indekseihin verrattuna. Raportissa tarkastellaan kattavasti eri omaisuusluokkia, sijoitustyylejä ja maantieteellisiä alueita. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, miten ammattimaiset salkunhoitajat pärjäävät suhteessa markkinan keskimääräiseen tuottoon.
SPIVA-tutkimuksen tulokset
SPIVA-tutkimus antaa vastauksen kahteen keskeiseen kysymykseen:
- Kuinka suuri osa aktiivisista rahastoista pärjää paremmin kuin indeksi?
- Kuinka suuri osa tiettynä vuonna parhaista rahastoista pystyy ylisuoriutumaan myös jatkossa?
Aktiiviset rahastot eivät pärjää indeksille
Tutkimuksen tulokset kertovat vuosi toisensa jälkeen yhtenäistä tarinaa. Aktiiviset rahastot eivät pitkällä aikavälillä tarjoa ylituottoa indeksiin verrattuna ja tiettynä vuonna menestyneet rahastot eivät kykene ylläpitämään suoritustasoaan.
Uusimmassa vuoden 2023 SPIVA-tutkimuksessa todetaan muun muassa, että Yhdysvalloissa suuriin yhtiöihin sijoittavista aktiivisesti hoidetuista rahastoista:
- 1 vuoden aikavälillä 59,7 % rahastoista hävisi S&P 500 -indeksille
- 5 vuoden aikavälillä 78,7 % rahastoista hävisi S&P 500 -indeksille
- 20 vuoden aikavälillä 93 % hävisi S&P 500 -indeksille
Kyseisen kategorian rahastoista enemmistö on kyennyt voittamaan S&P 500 -indeksin vain kolmena vuotena SPIVA-tutkimuksen 23 vuoden mittaushistorian aikana.
Tulokset ovat samankaltaisia eri sijoitustyylien, omaisuusluokkien ja maantieteellisten alueiden välillä. Erojakin toki löytyy: esimerkiksi aktiivisesti hoidetut korkorahastot ja pienyhtiörahastot pärjäävät muita paremmin, mutta nekin häviävät selvästi indeksille.
Parhaatkaan rahastot eivät jatka menestystä
Kun siirrytään tarkastelemaan tiettynä vuonna parhaiden pärjänneiden rahastojen suorituksen kestävyyttä, tilanne ei näytä aktiivisen rahastosijoittajan kannalta paremmalta.
SPIVA-tutkimuksen mukaan vain prosentin murto-osa vuoden 2019 parhaista yhdysvaltalaisista rahastoista säilytti sijoituksensa seuraavan kahden vuoden ajan. Viiden vuoden aikajaksolla yksikään rahasto ei säilyttänyt paikkaansa parhaan neljänneksen joukossa missään kategoriassa.
Tutkimuksen selvä tulos on, että vaikka aktiivinen rahasto voisi tarjota ylituottoa lyhyellä aikavälillä, se se ei todennäköisesti kykene jatkamaan menestystään.
Miksi aktiiviset rahastot alisuoriutuvat?
SPIVA-raportissa ei suoraan analysoida syitä aktiivisten rahastojen alisuoriutumiseen.
Aihetta on kuitenkin tutkittu paljon.
Esimerkiksi Nobel-palkittu Eugene Fama ja hänen kollegansa Kenneth French ovat tunnetussa tutkimuksessa esittäneet, että aktiivisten rahastojen korkeat kulut ovat merkittävin tekijä alisuoriutumiselle ja että mahdollinen menestys on selitettävissä ennemmin tuurilla kuin taidoilla.
Voidaankin sanoa, että indeksirahastot hyötyvät matalammista kustannuksista ja siitä, että ne eivät yritä ajoittaa markkinoita tai valita voittajaosakkeita, vaan yksinkertaisesti seuraavat markkinoiden kehitystä. Tämä tarkoittaa, että sijoittajat saavat markkinoiden keskimääräisen tuoton ilman suuria lisäkuluja.
Yhteenveto
Yhdysvaltalainen SPIVA-tutkimus on yli 20 vuoden ajan verrannut aktiivisten rahastojen menestystä indeksiin. Tutkimuksen toistuva tulos on, että aktiiviset rahastot eivät pärjää indeksille ja parhaatkaan rahastot eivät pysty ylläpitämään menestystään.
Lähteet: SPIVA
