Sijoittajan yleisimmät virheet
Tunnetun sanonnan mukaan sijoittaja on usein itsensä pahin vihollinen. Sijoittajien tavallisia virheitä ovat muun muassa markkinoiden ajoittaminen, pitkäjänteisyyden puute ja riittämätön hajautus.
The investor's chief problem – and even his worst enemy – is likely to be himself.
Benjamin Graham
Aloituksen lykkääminen
Moni empii sijoittamisen aloittamista, usein peläten rahojen menettämistä tai virheiden tekemistä.
Todellinen riski pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan ole sijoittaminen, vaan sijoittamattomuus. Tämä johtuu inflaatiosta eli rahan arvon alenemisesta, joka nakertaa tilillä makaavia varoja vääjäämättä.
Paras keino suojautua rahan arvon alenemiselta on aloittaa sijoittaminen mahdollisimman aikaisin. Samalla pääsee nauttimaan korkoa korolle -ilmiön voimasta mahdollisimman pitkään.
Markkinoiden ajoittaminen
Markkinoiden ajoittaminen tarkoittaa pörssikurssien tulevien liikkeiden ennakointia ja sijoituspäätösten tekemistä ennusteiden perusteella.
Tutkimusten mukaan markkinoiden ajoitus on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa – ja voi osoittautua sijoittajalle kalliiksi.
Yhden selvityksen mukaan S&P 500 -indeksiin sijoittanut menetti tuotoistaan yli puolet, jos sattui olemaan poissa markkinoilta vain kymmenen parasta päivää 30 vuoden aikajaksolla.
Kuvaavaa on, että jopa ammattimaisista rahastonhoitajista yli 90 % häviää pitkällä aikavälillä markkinoiden keskimääräisille tuotoille pyrkiessään aavistamaan pörssikurssien liikkeitä.
Kustannusten aliarviointi
Sijoittamisessa yksi asia on varmaa: mitä enemmän rahaa kuluu sijoitustoiminnan kustannuksiin, sitä vähemmän tuottoa jää sijoittajan omaan taskuun.
Moni ei kuitenkaan tiedosta, kuinka paljon oma sijoitustoiminta kustantaa tai kuinka suuria eroja esimerkiksi rahastojen kuluissa on.
Esimerkiksi lähes kaikki Suomen suosituimmat rahastot veloittavat sijoittajilta hurjia palkkioita, jopa 1–2 % rahaston pääomasta vuosittain.
Vertailun vuoksi tavallisessa indeksirahastossa kustannus on yleensä alle 0,5 % rahaston pääomasta vuosittain.
Vaikka erot voivat kuulostaa pieniltä, pitkällä aikavälillä vaikutukset ovat dramaattiset.
Jos säästää 500 euroa osakerahastoon joka kuukausi 30 vuoden ajan markkinan tuottaessa 7 % vuodessa, tarkoittaa 1 prosentin ero rahaston kuluissa liki 100 000 euron vajetta sijoitusten lopullisissa tuotoissa.
Liiallinen kaupankäynti
Useimmilla elämänalueilla toimeliaisuus ja aktiivisuus auttavat saavuttamaan parempia tuloksia.
Sijoittamisessa tilanne on päinvastainen: tyypillisesti parhaan tuoton saavuttaa istumalla käsiensä päällä ja antamalla korkoa korolle -ilmiön tehdä työtään.
Monet sijoittajat kuitenkin käyvät kauppaa liian tiuhaan ja menettävät rahaa transaktiokustannusten ja epäonnisten ajoitusten takia.
Dalbar-yhtiön tunnetun tutkimuksen mukaan keskimääräinen sijoittaja häviää indeksille jopa 2–3 % joka vuosi muun muassa markkinoiden ajoittamisen ja siitä seuraavan liiallisen kaupankäynnin vuoksi.
Tunnepohjainen sijoittaminen
Tunnepohjainen sijoittaminen tarkoittaa sijoituspäätösten tekemistä esimerkiksi pelon tai ahneuden ohjaamana sen sijaan, että päätökset perustuisivat harkittuun suunnitelmaan.
Lähes kaikki tietävät, että tunteille ei kannata sijoittamisessa antaa valtaa, mutta ihmisen psykologia ajaa silti monet lyhytnäköisiin päätöksiin.
Tavallisia tilanteita ovat esimerkiksi osakkeiden paniikkimyynti markkinoiden laskiessa tai kuumien osakkeiden ostaminen hintojen noustessa.
Paras tapa pyrkiä eliminoimaan tunteet sijoituspäätöksistä on hajauttaa laajasti, suunnitella ostot ja myynnit etukäteen ja kiinnittää mahdollisimman vähän huomioita päivittäisiin kurssiliikkeisiin.
Riittämätön hajautus
Tunnetun sanonnan mukaan hajautus on ainoa ilmainen lounas sijoittamisessa.
Hajautuksella tarkoitetaan varojen jakamista useisiin eri sijoituskohteisiin, kuten osakkeisiin ja korkoihin, sekä eri toimialoille ja maantieteellisille alueille.
Hajautuksen hyödyt ovat sijoitustutkimuksessa hyvin tunnettuja ja laajasti dokumentoituja.
Tästä huolimatta esimerkiksi tyypillinen suomalainen osakesijoittaja omistaa vain muutamaa osaketta.
Usein sijoitusoppaissa neuvotaan, että osakeomistuksia tulisi olla vähintään 10–20 kappaletta, mutta tämä määrä harvoin käytännössä riittää. Parillakymmenellä osakkeella voi vähentää salkun heiluntaa merkittävästi, mutta edustavaa maantieteellistä ja toimialojen välistä hajautusta on käytännössä mahdoton rakentaa.
Hyvä muistutus laajan hajautuksen tärkeydestä on Arizonan yliopiston tutkimus, jossa selvitettiin että vuodesta 1926 lähtien vain 4 % kaikista osakkeista ovat tehneet koko pörssin tuoton.
Nopeiden tuottojen jahtaaminen
Kryptovaluutat, kannabis, meemiosakkeet, metaversumi… Sijoitusmaailmassa otsikoissa on aina uusi trendi, joista valtaosa unohtuu yhtä nopeasti kuin nousee pinnalle.
Nopeiden pikavoittojen tavoittelu johtaa pitkällä aikavälillä usein heikkoihin tuloksiin, koska osakemarkkinoilla on taipumus hakeutua kohti keskiarvoa. Usein huippusuorituksia seuraa korjausliike, kun markkinat tasaantuvat tai ylikuumentuneen omaisuuserän arvo laskee.
Lyhyen aikavälin voittoja jahdatessa sijoittaja maksaa yleensä liikaa kaupankäyntikuluja, jotka syövät pitkän tähtäimen tuottoja.
Pitkäjänteisyyden puute
Maailman seuratuin sijoittaja Warren Buffet on tunnetusti sanonut, että osakemarkkinat ovat laite, jolla siirretään rahaa kärsimättömiltä kärsivällisille.
Osakemarkkinoiden luonteeseen kuuluu, että lyhyellä tähtäimellä voi tapahtua mitä tahansa, mutta pitkän ajan kuluessa kurssit yleensä nousevat. Tietyt markkinoiden syklit saattavat kuitenkin kestää vuosikausia, ja sijoittamiseen on hyvä suhtautua lähtökohtaisesti elinikäisenä harrastuksena.
Paras keino suojella itseään hätiköidyiltä päätöksiltä on suunnitella omaa sijoitustoimintaa etukäteen, hajauttaa laajasti ja sijoittaa säännöllisesti joka kuukausi.
Omien taitojen yliarviointi
Liiallinen itseluottamus ja omien kykyjen yliarviointi on inhimillinen taipumus. Yhdysvalloissa tehdyn selvityksen mukaan esimerkiksi 73 % autoilijoista uskoo olevansa keskivertoa parempi kuski – mikä on tilastollinen mahdottomuus.
Omien taitojen yliarviointi on yleinen ajatusvirhe myös sijoitusmarkkinoilla, erityisesti silloin, kun markkinat ovat olleet pitkään nousussa. Kun sijoittaja on onnistunut valitsemaan muutamia menestyneitä sijoituskohteita, hän saattaa alkaa liioitella omia taitojaan.
Epärealistinen itseluottamus on vaarallista, koska osakemarkkinat ovat yleisesti ottaen hyvin tehokkaat. Tämä tarkoittaa, että markkinoilla uusi informaatio hinnoitellaan nopeasti osakekursseihin. Yksittäisen ihmisen kyvyt ovat rajalliset, kun vastassa on koko muun markkinan kollektiivinen tietämys. Sijoittajan on syytä suhtautua epäillen esimerkiksi siihen, antaako oman työpaikan toimialan tuntemus todellista etua sijoitusmarkkinoilla.
Tyyris elämäntyyli
Sijoituskeskustelussa keskitytään usein sijoituskohteiden valintaan ja ajankohtaisiin markkinatapahtumiin.
Huomiotta jää kuitenkin perustavanlaatuinen lähtökohta: sijoittamiseen tarvitaan rahaa.
Sijoittamalla voikin yleensä vaurastua vain elämällä säästäväisesti ja sijoittamalla riittävän suuren osan tuloista.
Todellisuudessa moni kuitenkin elää yli varojensa – ja pahimmassa tapauksessa rahoittaa kallista elämäntyyliä lainalla.
Tunnettu ilmiö on myös niin sanottu elämäntapainflaatio, joka kuvaa sitä, miten kasvavat tulot näkyvät helposti kasvavina kuluina.
Hyvä lähtökohta säästäväiseen elämäntyyliin on 50/30/20-sääntö, jossa omat menot jaetaan pakollisiin menoihin (50 %), vapaa-ajan kulutukseen (30 %) ja säästöihin (20 %).
