Sijoittamisen psykologia – tunne yleisimmät ajatusvääristymät, jotka vaikuttavat sijoituspäätöksiisi
Yksi sijoittamisen lopputulokseen eniten vaikuttavista tekijöistä on tunteiden hallinta. Yleisimpien ajatusvinoumien tunteminen auttaa sijoittajaa välttämään psykologiset sudenkuopat ja tekemään parempia sijoituspäätöksiä.
The investor’s chief problem – and even his worst enemy – is likely to be himself.
Benjamin Graham
Yliluottamusharha (Overconfidence bias)
Yhdysvaltalaisen autoliiton tekemän tutkimuksen mukaan 73 % autoilijoista uskoo olevansa keskivertoa parempia kuskeja. Tämä on tilastollinen mahdottomuus, jota selittää yliluottamusharha. Liiallinen usko omiin kykyihin on myös yksi sijoittajien yleisimmistä kompastuskivistä. Moni ajattelee – vähintään salaa mielessään – olevansa muita etevämpi. Koska sijoitusmarkkinoilla kilpaillaan kaikkien muiden sijoittajien kollektiivista tietämystä vastaan, on yksittäisen ihmisen käytännössä mahdotonta päihittää muita omalla näkemyksellään.
Ankkuroituminen (Anchoring)
Ankkuroituminen on psykologinen ilmiö, jossa ihminen kiinnittyy ("ankkuroituu") tiettyyn numeroon, tietoon tai tapahtumaan ja käyttää sitä vertailukohtana tulevissa päätöksissä. Sijoittamisessa yleinen esimerkki ankkuroitumisesta on sijoittajan takertuminen osakkeen ostohintaan. Esimerkiksi tilanteessa jossa sijoittaja ostaa osaketta tiettyyn hintaa, mutta osake laskee ostohinnan alapuolelle, sijoittaja saattaa itsepintaisesti toivoa osakkeen palaavan aikaisempaan arvoonsa, vaikka tosiasioiden valossa järkevämpää olisi hyväksyä tappio ja myydä osake.
Vahvistusharha (Confirmation bias)
Ihmisilllä on luontainen taipumus etsiä, havaita ja muistaa tietoja, jotka vahvistavat omia ennakkokäsityksiä – ja vastaavasti jättää huomiotta informaatio, joka on ristiriidassa aiempien tietojen kanssa. Sijoituspäätöksiä tehdessä yksipuoliset näkemykset voivat kuitenkin johtaa heikkoihin tuloksiin. Sijoittaja saattaa esimerkiksi vakuuttua jonkin tietyn osakkeen tai omaisuusluokan ylivertaisuudesta – ja hakea käsityksilleen vahvistusta internetin kaikukammiosta – mutta samalla sivuuttaa salkun hajautuksen ja näin altistaa itsensä suuremmalle riskille.
Viimeaikaisuusharha (Recency bias)
Viimeaikaisuusharha tarkoittaa lähimenneisyyden tapahtumien ylikorostunutta vaikutusta päätöksentekoon. Esimerkiksi tietyn rahaston viimeaikainen menestys voi saada sijoittajan uskomaan rahaston ylisuoriutumiseen myös jatkossa, vaikka todellisuudessa pelkistä lähimenneisyyden tapahtumista ei voi vetää luotettavia johtopäätöksiä tulevaisuuteen. Sijoitushistoriasta onkin valitettavan helppo löytää esimerkkejä tilanteista, joissa ihmiset lähtevät viimeisimmän kurssinousun innoittamana jahtaaman voittoja juuri ennen markkinan huippua – ja myyvät sijoituksensa markkinan pohjalla kurssin romahdettua.
Laumakäyttäytyminen (Herd behavior)
Laumakäyttäytyminen on ilmiö, jossa yksilöt seuraavat muiden ihmisten toimintaa sen sijaan, että tekisivät päätöksiä itsenäisesti. Sijoittamisessa tuiki tavallinen taipumus näkyy sekä nousu- että laskumarkkinassa, kun ihmiset ostavat tai myyvät arvopapereita, koska he näkevät muiden tekevän niin, ja olettavat, että enemmistö tietää, mitä tekee. Sijoittaja voi suojautua laumavaiston negatiivisilta vaikutuksilta perehtymällä itsenäisesti sijoitukohteisiin, välttelemällä markkinahälyä ja viivyttämällä päätöksentekoa tilanteessa, jossa tuntee sosiaalista painetta.
Tappion välttely (Loss aversion)
Tappion välttely tarkoittaa ihmisen luontaista taipumusta kokea tappiot voimakkaammin kuin voitot. Esimerkiksi 100 euron menettäminen tuntuu suhteessa pahemmalta, kuin 100 euron saamisen aihettama tyydytys. Psykologit Amos Tversky ja Daniel Kahneman toivat tämän ilmiön laajempaan tietoisuuteen 1970-luvulla osana prospektiteoriaa. He havaitsivat, että ihmiset suhtautuvat tappioihin kaksin- tai jopa kolminkertaisesti voimakkaammin kuin vastaaviin voittoihin. Sijoittamisessa tappion välttelty voi näkyä esimerkiksi ylireagoinnissa markkinaliikkeisiin. Kun markkinat laskevat, tappion välttely saattaa johtaa paniikkimyynteihin ja muihin epäsuotuisiin reaktioihin.
Pelurin virhepäätelmä (Gambler's fallacy)
Jos kolikonheitossa saadaan tulokseksi kymmenen kruunaa peräjälkeen, saattaa joku ennustaa, että seuraavan heiton "täytyy olla" klaava. Todellisuudessa todennäköisyys kummalle tahansa tulokselle on kuitenkin aina 50%, eikä aiemmilla kolikonheitoilla ole vaikutusta seuraavaan tulokseen. Ajatusvinouma tunnetaan nimellä pelurin virhepäätelmä. Sijoittajalle tämä ajatusvirhe voi tulla kalliiksi, jos hän esimerkiksi odottaa pitkään jatkuneen markkinan alavireen lisäävän kurssinousun mahdollisuutta, vaikka todellisuudessa todennäköisyydet sekä markkinan laskulle että nousulle ovat pysyneet muuttumattomina.
Kehystysvaikutus (Framing effect)
Kehystysvaikutus viittaa ihmisen aistinvaraiseen taipumukseen suosia asioita, jotka esitetään positiivisessa valossa negatiivisen sijaan. Toisin sanoen, sillä miten asiat esitetään, "kehystetään", on merkitystä sille millaisia valintoja ihminen tekee. Esimerkiksi 70 % onnistumisen mahdollisuus kuulostaa ihmisistä luontaisesti houkuttelevammalta kuin 30 % epäonnistumisen mahdollisuus, vaikka todennäköisyydet ovat samat. Välttääkseen kehystyksen vaikutusta valveutuneen sijoittajan onkin syytä suhtautua epäilevästi houkutteleviin tarjouksiin ja tukeutua konkreettiisin tietoihin sijoituspäätöksiä tehdessään.
Katumuksen välttely (Regreat aversion)
Katumuksen välttely on psykologinen ilmiö, jossa ihmiset pyrkivät välttämään päätöksiä, jotka saattavat aiheuttaa myöhempää katumusta. Sijoittamisessa katumuksen välttely voi johtaa liioitellun konservatiivisiin valintoihin, missä vältetään riskin ottamista. Se voi myös tarkoittaa taipumusta pitää kiinni huonoista sijoituksista liian kauan myynnin aiheuttaman katumuksen pelossa. Toisaalta sijoittaja saattaa ottaa sijoituksissaan liikaa riskiä pelätessään menetetyn mahdollisuuden aihettamaa katumusta.
Toimintaharha (Action bias)
Toimintaharha kuvaa taipumustamme suosia toimintaa toimettumuuden sijaan. Usein toiminta onkin eduksi, mutta välillä saatamme tuntea pakonomaista tarvetta toimia, vaikka ei olisi mitään todisteita siitä, että se johtaisi parempaan lopputulokseen kuin toimimattomuus. Sijoittamisessa toimintaharha voi ilmetä esimerkiksi liiallisena kaupankäyntinä, tarpeettomana salkun muokkauksena tai reagoimisena lyhytaikaisiin markkinavaihteluihin.
Ylianalysoinnin loukku (Paralysis by analysis)
Ylianalysoinnin loukusta on kyse silloin, kuin vaihtoehtojen ylianalysointi estää ihmistä toimimasta. Ylianalysoinnin juurisyy on ahdistus, joka aiheutuu vaihtoehtojen ja niiden hyötyjen ja haittojen pakonomaisesta vertailusta. Esimerkiksi sijoituskohteen valinta voi ajaa sijoittajan ylianalysoinnin loukkuun, kun mahdollisia valintoja on tuhansia.
Rahailluusio (Money illusion)
Rahailluusio tarkoittaa taipumusta ajatella rahan nimellistä arvoa inflaatiokorjatun arvon sijaan. Esimerkiksi, sijoittaja saattaa olla tyytyväinen 1 % nimellistuottoon ajanjaksolla, jolloin inflaatio on ollut 2 %, mutta tuntea pettymystä -1 % nimellistuottoon ajanjaksolla, jolloin inflaatio on ollut 0 %. Lopputulos on kuitenkin molemmissa tilanteissa sama. Rahailluusio voi saada esimerkiksi eläkesäästäjän aliarvioimaan eläkettä varten tarvitsemansa summan ja näin säästämään liian vähän, jos säästösuunnitelmassa ei huomioida inflaation vaikutusta.
Mentaalinen kirjanpito (Mental accounting)
Mentaalinen kirjanpito on mielessä tapahtuvaa omaisuuserien jakamista erilaisiin käyttötarkoituksiin – esimerkiksi ruokaostoksiin, lomamatkaan tai eläkettä varten. Usein mielessä tapahtuva tilinpito onkin hyödyllistä, jos sijoittaja esimerksi korvamerkitsee palkastaan tietyn osuuden säästettäväksi. Toisaalta voidaan kuvitella tilanne, jossa henkilö löytää kadulta 100 euroa. Hän saattaa mielessään budjetoida onnenkantamoisena saadun rahan hyvällä omallatunnolla huvittelua varten, vaikka normaalisti käyttäisi rahat toisin. Sijoittajalle tärkeä oppi on, että kaikki eurot ovat lopulta samanarvoisia olivatpa ne ansaittu kovalla työllä tai saatu lahjaksi.
